Itsensä hyväksymisestä

Posted on Posted in Hyvinvointi

 

 

 

Valehtelisin, jos sanoisin, että olen sinut kroppani kanssa. Parempaan suuntaan ollaan silti menossa, ja vieläpä huimaa vauhtia. Tässä lähiaikoina on nimittäin tapahtunut paljon suuria oivalluksia omasta kropasta, syömisestä ja liikunnasta. Oikeastaan nämä asiat ovat täysin itsestään selviä, mutta silti minulla on kestänyt näin kauan ymmärtää ne kunnolla. Vähän jännittää puhua näistä asioista täällä, mutta tämä on sen verran tärkeä aihe, että haluan ottaa tämän esille. Tässä siis muutama asia, jotka olen oivaltanut liittyen omaan hyvinvointiin:

 

Syö enemmän!

Luin hiljattain blogipostauksen, jonka nimi oli osuvasti “Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte.” Ja se kolahti. Niin kovaa. Olin luullut syöväni tarpeeksi, mutta olinkin väärässä – söin liian vähän, jatkuvasti. Jostain syystä silti tunsin välillä huonoa omatuntoa siitä, kun söin niin paljon. Ihan typerää.

Luettuani kyseisen postauksen kaikki jotenkin loksahti paikoilleen. Miten voisin ikinä kiinteytyä ja saada enemmän lihasta, jos treenaan viisi kertaa viikossa salilla ja syön liian vähän? En mitenkään! Olen jäänyt jumiin tiettyyn pisteeseen, sillä päivittäinen energiansaantini on ollut ties kuinka kauan aivan liian alhainen, eikä edes aineenvaihdunta käynnisty. Joten ei ihme, ettei kehity eivätkä tulokset näy, vaikka kuinka näkisi sen eteen vaivaa salilla. Olen yksinkertaisesti pelännyt syödä enemmän, sillä en ole halunnut lihoa. Älkää tehkö tätä virhettä! Nyt syön enemmän ja huolettomammin. Ja arvatkaa mitä – en olekaan lihonut. Olen paljon onnellisempi.

 

 

Poista myrkky somesta

Totuushan on, että kaikki se paha olo kumpuaa median luomasta ihannekropasta. On määrätty, että täytyy olla tietyn näköinen, kokoinen ja painoinen. Ja missä näitä kuvia näytetään? Somessa. Mitä sinä voit tehdä? Lopeta kaikkien sinua ahdistavien ja masentavien käyttäjien seuraaminen Instagramissa. Päivittäin näytölle pamahtavat kuvat superhoikista, photoshopatuista instagram-pimuleista bikineissä aiheuttavat pelkkää pahaa oloa. Joo juu, olisi kiva näyttää samalta, mutta miksi pitäisi? Tee itsellesi palvelus ja poista kaikki, joihin vertaat itseäsi. Tein vähän aika sitten juuri näin, ja ai että kun helpotti. Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Bye bitch.

 

Lopeta se peilaaminen

Olen huomannut, ettei mitään hyvää seuraa, jos viettää päivittäin aikaa kokovartalopeilin edessä tuijottelemassa niitä “huonoja” asioita omassa vartalossa. Lopeta nyt perkele se peilaaminen! Ihan naurettavaa se kylkien puristelu ja reisistä murehtiminen. Anna olla, siitä ei tule kuin paha mieli. Muistan, kuinka hyvältä tuntui elää muutama päivä ilman kokovartalopeiliä reissussa. En kertaakaan murehtinut ulkonäköäni! Kävele tästä lähtien peilin ohi sinne vilkaisematta tai heitä kokovartalopeili kokonaan pois. Sitä mitä ei näe, ei myöskään ahdista.

 

 

Hiilari on ystävä

Vanha kunnon hillari, oh yes baby. Rakastan hiilareita, mutta olen tuntenut morkkista niistä vuosia – ja ihan turhaan. Hiilarit ovat pahasta, eikö? Niinhän aina sanotaan. En ole antanut lupaa itselleni syödä pastaa, vaaleaa leipää, perunaa tai riisiä vuosiin. Joskus kun sitten syön niitä, kaduttaa heti ja tämä täytyy “korvata” treenillä. Muistan edelleen, kuinka kauheaa oli opetella syömään hiilareita enemmän, kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Olen elänyt siinä uskossa, ettei jokaisella aterialla saa syödä hiilareita. Nyt kun ajattelen tätä koko hommaa, niin ihan naurattaa. Ylipäätään on ihan turhaa ajatella, että on erikseen asioita, joita saa ja ei saa syödä. Nauti elämästä ja keitä pastaa.

Hiilari on juuri sitä, mitä kroppa tarvitsee. Se on parasta polttoainetta, joka auttaa jaksamaan ja pitää kylläisenä. Varsinkin rankan treenin jälkeen täytyy syödä hiilaria, jotta kroppa saa tarvitsemansa ainekset palautuakseen. Ei pelkällä proteiinilla niitä lihaksia kasvateta. Tietysti on väliä minkälaista hiilaria sinne nassuun vetelee ja kuinka paljon sitä mättää kerralla. Mutta ei kukaan liho järkevästä määrästä hyvää hiilaria maagisesti yhdessä yössä. Nyt olen nauttinut hiilareita ilman syyllisyyttä tai pelkoa lihomisesta. Puuroa ja leipää kuluu runsaasti päivittäin, enkä ole koskaan voinut näin hyvin.

 

 

En tiedä kuulostaako tämä kaikki ihan typerältä, mutta jos näistä asioista on ollut apua minulle, niin haluan laittaa hyvän kiertämään. Ehkä siellä on joku, joka on kamppaillut samojen asioiden kanssa. Mutta hei, olkaa armollisia itsellenne ja älkää stressatko ruoasta ja vartalosta. Tai ainakin yrittäkää, minä yritän myös. Syökää pizzaa ja menkää välillä joogaan tai kävelylle. Rentouttavaa viikonloppua!

2 thoughts on “Itsensä hyväksymisestä

  1. Jotenkin löysin itteni vasta nyt tänne sun blogiin ja ihan ekaksi sun ruokakuvat on ihan taikuutta 😀 Kaikki on niin kaunista! Ja tää teksti osuu kyllä naulan kantaan. Itteäni suoraan sanottuna ihan vituttaa että on tullut vedettyä vuosia siinä luulossa että hiilari ja herkut lihottaa. Jännä juttu että kun ihan vasta on alkanut lappaa ronskilla kädellä sitä pahamaineista hiilaria ja jopa jätskiä naamariin niin on alkanut pala kasvaa. Voi mitkä gainsit onkaan menettänyt kun ei oo aikaisemmin vaan uskaltanut!

    1. Upee kuulla että on ollu samoja kokemuksia! On niin vapauttavaa uskaltaa syödä! Ihanaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *