Kuulumisia

Paska kirjoittaja ja muita kuulumisia

Posted on

Heh. Muistaako kukaan tätä blogia? Joo, en mäkään. 

Viimeisin postaus taitaa olla helmikuulta, vau. Keväällä jätin blogin suosiolla syrjään, sillä kaikki energia ja vapaa-aika oli pakko kohdistaa opparin raivokkaaseen naputtamiseen. Arkipäivät olin töissä, illat ja viikonloput tein opparia. Joo, se oli helvettiä, kiitos kysymästä. 

Lopulta oppari tuli kuin tulikin valmiiksi. Lähdettiin toukokuun alussa Tommin kanssa New Yorkiin valmistujaislahjaksi. Olin ajatellut, että sieltähän saisi tosi kivaa postattavaa blogiin kaikista niistä ihanista aamiaispaikoista, drinkkibaareista ja piknikeistä Central Parkissa. No joo, olisi saanutkin, mutta kun en vaan millään jaksanut. Ei huvittanut.

Olin edelleen opparista ja kokopäiväduunista ihan rikki, enkä halunnut ottaa edes kameraa mukaan. Halusin vain olla lomalla, irtautua kaikesta kuormittavasta. Blogi oli siinä vaiheessa vikana mielessä. Reissun jälkeen tuli tietty hirvee morkkis, että olisi sittenkin pitänyt kuvata kaikki ne avocado toastit ja pannarisetit. Ihme luuseri.

Kesä koitti. Olin koko kesän töissä, joten vapaa-ajalla halusin nollata ihan täysin. Olla kavereiden kanssa, hengata kotona, urheilla ja nauttia kesästä. Muistan ajatelleeni, että kirjoitan taas blogia, kunhan olen levännyt tarpeeksi.

No, tässä sitä edelleen ollaan, syyskuussa odottamassa ” tarpeeksi levännyttä” oloa. Spoiler: ei sitä oo tulossakaan, idiootti.

Hommahan on tasan niin, että mitä kauemmin edellisestä postauksesta on kulunut, sitä isommaksi ahdistusmöykyksi rinnassa blogin kirjoittaminen on kasvanut. Oon ajatellut, että pitäisi luovuttaa tän kanssa.

Oon monesti miettinytkin, että poistan tän koko paskan. Mutta silti jokin mun pään sisällä haluaa vielä antaa mahdollisuuden. Yrittää tätä. 

Ei tällä yhdellä pieruisella blogilla pitäisi olla näin suurta vaikutusta ja ahdistuksen aihetta. Tää on vaan mun blogi, ja teen tällä ihan mitä haluan. 

Mä nautin kirjoittamisesta, ja haluan kehittyä siinä. Siksi avasin tänään blogin pitkästä aikaa ja aloin kirjoittamaan. Ja aion kirjoittaa jatkossakin.

Sillä loppujen lopuksi mä tiedän, että tää on mulle niin terapeuttista, rentouttavaa, kehittävää ja inspiroivaa tekemistä. Haluan tehdä tästä tavan, miellyttävän rutiinin, jota teen ihan vain mua itseäni varten. Jos luette, niin ihanaa. Jos ette, niin sekin on ihan okei. Ainakin mun äiti lukee, ja se riittää.

Noniin. Voit taputtaa itseäsi olalle, jos jaksoit lukea tän vuodatuksen. Mukavaa sunnuntaita!

 

I’ll be back. Ja tällä kertaa oikeesti. 

T: Jemina

Kuulumisia

Jouluterkut

Posted on

Enpä ole vähään aikaan ollut näin väsynyt. Syksy on ollut aikamoista hulabaloota kahden työn kanssa tasapainoillen, mutta hei – elossa ollaan. 

Joululoman ajattelin ottaa ihan puhtaasti levon ja syömisen kannalta. Ei aikatauluja, työsähköposteja tai mitään ylimääräistä. Toki on ihanaa päästä moikkaamaan perhettä ja sukulaisia, rymytä kahvipöydästä toiseen ja kysellä kaikkien viimeisimmät kuulumiset, mullistavimmat juonenkäänteet ja kuumimmat juorut. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin oikeasti haluan vain nukkua pitkään, makoilla sohvalla sarjojen ja leffojen parissa ja kehittää keskivakavan suklaa-addiktion.

Jostain syystä tekisi mieli fiilistellä jo tulevaa vuotta ja sen mukana koittavia juttuja. Jännä, miten ensimmäistä kertaa tuntuu, että vuosi on oikeasti vaihtumassa. Tammikuu ja koko kevättalvi on aina ollut itselleni jotenkin todella inhottava vuodenaika, mutta nyt kun luvassa on muutto ja uutta sutinaa työrintamalla, tuntuu näitä asioita jollain tapaa jo vähän odottavan. Vaikka kuulostaakin vähän hassulta, olen sanonut lähipiirille, että vuodesta 2019 tulee muutosten vuosi. Vähän klisee, mutta siltä se jotenkin tuntuu. 

Onneksi vuosi ei ihan vielä vaihdu, sillä en ole vuosiin ollut näin kovissa joulufiiliksissä! Saavutaan ihan kohta Rovaniemelle, ja vaikka takana on todella huonosti nukuttu yö junan makuuvaunussa, on ikkunasta avautuva luminen maisema aika hemmetin maaginen. Perillä on kuulemma pakkasta rapsakat -25 astetta, ja sieltä jo soiteltiin, että onhan Tampereen tytöllä varmasti lämmintä päällä. Ai että. Kyllä on!

Ihanan rentouttavaa joulua kaikille. Palataan taas pian! 

-Jemina

Kuulumisia

Syksy saapui lautaselle

Posted on

 

jemina-eats-what

 

Syksy on alkanut tehdä tuloaan vähän sinne tänne. Vaatekaappiin, puiden lehtiin, ja vahvasti myös lautaselle. Ruoka kiinnostaa yhtäkkiä älyttömän paljon. Kauppatorin läpi kävellessä huomaan himoitsevani punajuuria, sieniä ja lakkaa. Löydän itseni selaamasta syksyisiä reseptejä, googlettelemasta kasvissosekeittoja ja pataruokia – kaikkea missä on paljon chiliä ja inkivääriä. Syksy on näköjään itselleni uuden ruokainspiraation aikaa, vaikka keittiössä ei ehdi hirveästi tällä hetkellä hääräilemään. Mutta pienilläkin jutuilla saa syksyisiä makuja lautaselle. Tässä omat suosikkini:

Omenat ja luumut

Fiksu keittää hilloa, laiska syö sellaisenaan. Juuri ostin torilta kilon luumuja eurolla ja kiljuin ilosta. Menkää oikeasti torille shoppailemaan, saan aina kreisit kiksit sieltä. Varsinkin luumut ovat olleet niin mehukkaita, että syömiseen kuluu runsaasti talouspaperia, kun mehut valuvat pitkin ranteita. Molemmat toimivat kivasti puuron tai jugurtin kanssa. Lisäksi ajattelin testata seuraavaksi luumuja smoothiessa. Katsotaan miten käy.

Tyrni

Aika hapan kaveri, mutta melkoinen vitamiinipommi. Tyrniä kannattaa suosia, sillä marjat sisältävät poikkeuksellisen paljon c-vitamiinia. Näitä vetelen joko pakkasesta suoraan suuhun tai heitän puuron koristeeksi. Ne tuovat ihanasti väriä, vaikka vähän hampaat irvessä pitääkin pureskella. Älkää kuitenkaan erehtykö ostamaan Lidlin 100% tyrnimehua. Kiva ajatus, mutta oksennusrefleksi hyvin vahvasti läsnä.

 

jemina-eats-what

 

Persimon

Ai että odotan persimoneja kauppoihin! Tämä oranssi, mehevä ja makea hedelmä on ikuinen lempparini. Sillä on kuitenkin harmillisen lyhyt satokausi, ja kaupoista sitä löytyy yleensä lokakuun puolivälistä tammikuuhun. Aion kantaa niitä kotiin jokaisella kauppareissulla. Toimii smoothieissa, salaateissa ja ihan sellaisenaankin täydellisesti. Persimon tunnetaan myös nimellä sharon tai kaki, riippuen alkuperämaasta ja lajikkeesta. Samaa jumalaista herkkua se on nimestään huolimatta.

Kurpitsa

KURPITSA. Tarvitseeko enempää sanoa! Täyteläistä, taivaallista ja ihanaa. Keitetty kurpitsa on uskomattoman hyvää, ja se menee ihan sellaisenaankin lisukkeena, tai ujutettuna ruokaan kuin ruokaan. Jopa puuroon, kyllä. Tässä resepti smoothiekulhoon, jossa olen yhdistänyt sekä persimonin että kurpitsan suloiset maut. Smoothiekulho: kurpitsa-persimon.

Mustakaali

Tällaisena lehtikaalin suurkuluttajana liputan myös mustakaalin nimeen. Mustakaali on lehtikaalia astetta tummempi veijari, mutta ovat melko samaa kamaa ravintoarvoiltaan. Nämä ovat pulloillaan mm. rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Mustakaalin lehdet sopivat muhennoksiin, pannulle muiden kasvisten joukkoon tai vaikka kaalikääryleiksi. Ehkä ala-asteen kaalitraumat voisivat olla jo sen verran kaukana, että voisi uskaltaa kokeilla kaalireseptejä.

 

 

 

Kuka muu on ihan fiiliksissä syksystä?

-Jemina