Kaikki aika hyvin

Posted on 1 CommentPosted in Kuulumisia

 

 

Moikkelis koikkelis.

En tiedä mistä kirjoittaisin, mutta tuntui siltä, että nyt haluan kirjoittaa. Vähän kaikesta varmaan.

Vaihtelun vuoksi päätin lätkäistä tänne kuvia omasta pärstästäni, hui! Ajattelin pitkään, etten halua julkaista blogissa kuvia itsestäni, koska ajattelin tämän olevan puhtaasti pelkkä ruokablogi. Kuitenkin jonkinlainen kuulumisien heittely tuntuu välillä paljon luontevammalta kuin uuden reseptin kehittely. Olen nimittäin syönyt niin saakelin tavallisia mössöjä, ettei sellaisia viitsi täällä jakaa. Välillä sekin on ihan okei.

 

 

Kuten näistä postauksen kuvista voi huomata, en osaa olla kuvattavana sitten yhtään. Olen aina vähän vaikeana kuvissa, en tiedä miten pitäisi olla. Siksi katson näissäkin kuvissa poispäin, sillä kameraan katsominen tuntuu todella kiusalliselta. Viihdyn parhaiten siellä kameran takana, mutta näitä kuvia varten lupasin olla mallina uuden objektiivin testausta varten (vaikka olisin oikeasti halunnut jäädä kotiin syömään irtokarkkeja). Kyllä niitä ruokajuttuja tulee vielä jatkossakin, blogia en ole unohtanut vaikka vähän hiljaisempaa on ollut.

Itse asiassa blogin aloittaminen on ollut paras päätös pitkään aikaan, sillä se on aukaissut uusia ovia ja auttanut kehittymään ammatillisesti. Olen tehnyt nyt kesän ajan freelancerina kuvauksia ja pieniä artikkeleita yhdelle turkulaiselle mainostoimistolle, enkä olisi päätynyt näihin hommiin ilman blogia. Kun kysyttiin, kirjoitanko vapaa-ajalla, olin että “Nojooo on mulla tämmönen blogi…” Ja näin pääsin tekemään sisältömarkkinointia mainostoimistoon huippujen tyyppien kanssa – pian valmistuvalle mainonnan suunnittelijalle tämä on ollut aikamoinen tilaisuus. Varsinkin valokuvauksessa on löytynyt se oma tyyli ja itseluottamusta on tullut huimasti!

 

Kuvat: Tommi Selander

Editointi: Minä

 

Tässä siis mulle kuuluu tällä hetkellä. Ihan kreisiä mitä voikaan tapahtua, kun lopettaa sen huijarisyndrooma-kuplassa elämisen ja haastaa itsensä. Sitä voi vaikka huomata, että on sittenkin aika hyvä.

Kaikki on aika hyvin just nyt. Ihanaa kun kävit lukemassa.

-Jemina

 

Juhannus kaupungissa

Posted on 2 CommentsPosted in Kuulumisia

 

Niin se juhannus taas tuli ja meni. Täällä vietettiin juhannusta tänäkin vuonna kaupungissa, mökkiä kun ei kummankaan puolelta suvusta löydy. Toki kaveriporukalla suunniteltiin mökkireissua, mutta se ehti peruuntua. Se ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä päädyttiin viettämään kiva ilta mökistä huolimatta. Juhannus ei oikeastaan kuulu omiin lemppareihin, enemmänkin kaikki juhannuksen kaltaiset juhlapyhät aiheuttaa vain turhaa ahdistusta ja stressiä. Pitäisi olla niin superhauskaa, suuret suunnitelmat ja best times ever yaassss. Kuulostaako tutulta?

Olen huomannut, että nämä juhlapyhät onnistuu parhaiten, jos ei suunnittele etukäteen ihmeellistä ohjelmaa tai odota liikoja. Tällä kertaa juhannus kaupungissa houkutteli suuresti, joten lopulta päädyttiin kaverin luo porukalla saunomaan, syömään pizzaa ja juomaan skumppaa (ja kaljaa, viiniä, shotit…). Siitä jatkettiin taksilla keskustaan baariin, eli periaatteessa juhannus oli ihan tavallinen perjantai. Ja oli tosi kiva ilta! Tässä vähän idyllisempiä, kesäisiä kukkakuvia kuvittamassa tätä postausta. Katsokaas kun kuvamateriaalia lähikebulan pizzalaatikoista, harmaasta Yo-kylästä tai sateisesta Turun keskustasta ei tullut räpsittyä. Ehkä pääsette tähän sielunmaisemaan kuitenkin.

 

 

Päästiin kuitenkin saunaan! Ei kattokaas mitään kesämökkiä tarvita, kun löytyy saunomismahdollisuus muualtakin. Melkein lainattiin jopa lähikoivusta saunavihta, joka olisi kruunannut löylyt. Edelliset saunojat näköjään olivat toteuttaneetkin tämän. Kiitos Yo-kylä yllättävän hyväkuntoisesta saunasta. Tulisin uudestaan, 5/5.

Grilliä ei saatavilla ollut, mutta pizzaa kylläkin. Ei, kyseessä ei ollut Helsingin Treffipub, muttaYo-kylän Treffi Kebab Pizzeria ajoi saman asian. Kaikille pizzat ja skumppa auki, toimiva kombo. En ole muutenkaan ollut koskaan makkaran ystävä, joten pizza oli sopiva valinta juhannusherkuksi. Vegaanista? Ei. Hyvää? No kyllä.

Pelattiin Trivial Pursuitia, katsottiin  24/7 -livelähetystä Prisman kassahihnasta, ja samalla fiilisteltiin Spotifyn Ruisrock 2018 -soittolistaa. Mökkiolympialaiset jäivät puuttumaan, mutta tarvittaessa nämäkin olisi voinut toteuttaa viereisellä pellolla. Sateen vuoksi ei kuitenkaan hirveästi houkuttanut käydä parveketta pidemmällä.

 

 

Melkein joka viikonloppu sitä kuitenkin eksyy Dynamon tanssilattialle, joten miksi ei tänäkin perjantaina? Eipä näkynyt juhannus vaikuttavan, sillä baarissa oli selkeästi muitakin kaupunkiin jääneitä juhlijoita. Yllätyin! En ole nimittäin koskaan aiemmin ollut baarissa juhannuksena. Tuttujakin näkyi, joten ehkä kaikki eivät sittenkään elä kesämökki-kuplassa, vaikka Instagram toisin väitti.

Juhannuksena tuli syötyä terveellisesti puuroa ja paljon kasviksia, mutta samalla myös nautittua alkoholia, mättöpizza, suklaata ja pussi lakua. Kävin salilla ja makoilin sohvalla. Ihanan tasapainoista!

Jotenkin sitä päädyin juhannuspäivänä inspiraatiodarrassa leikkaamaan hiukseni keittiösaksilla. Hyviä päätöksiä. Kaduttaa jo vähän, sillä omat haaveet pitkistä hiuksista kaatuvat aina siihen, että kyllästyn kasvatusprosessiin, ja lyhyemmät hiukset alkavat houkutella. No, nyt on sitten taas kesäpolkka, hah.

 

 

Mitenkäs siellä? Viettikö joku muu juhannusta kaupungissa, vai kuuluuko mökki vahvasti perinteisiin?

Rentouttavaa alkavaa viikkoa jokaiselle! Kyllä tää tästä.

-Jemina