Syksy saapui lautaselle

Posted on Leave a commentPosted in Kuulumisia

 

jemina-eats-what

 

Syksy on alkanut tehdä tuloaan vähän sinne tänne. Vaatekaappiin, puiden lehtiin, ja vahvasti myös lautaselle. Ruoka kiinnostaa yhtäkkiä älyttömän paljon. Kauppatorin läpi kävellessä huomaan himoitsevani punajuuria, sieniä ja lakkaa. Löydän itseni selaamasta syksyisiä reseptejä, googlettelemasta kasvissosekeittoja ja pataruokia – kaikkea missä on paljon chiliä ja inkivääriä. Syksy on näköjään itselleni uuden ruokainspiraation aikaa, vaikka keittiössä ei ehdi hirveästi tällä hetkellä hääräilemään. Mutta pienilläkin jutuilla saa syksyisiä makuja lautaselle. Tässä omat suosikkini:

Omenat ja luumut

Fiksu keittää hilloa, laiska syö sellaisenaan. Juuri ostin torilta kilon luumuja eurolla ja kiljuin ilosta. Menkää oikeasti torille shoppailemaan, saan aina kreisit kiksit sieltä. Varsinkin luumut ovat olleet niin mehukkaita, että syömiseen kuluu runsaasti talouspaperia, kun mehut valuvat pitkin ranteita. Molemmat toimivat kivasti puuron tai jugurtin kanssa. Lisäksi ajattelin testata seuraavaksi luumuja smoothiessa. Katsotaan miten käy.

Tyrni

Aika hapan kaveri, mutta melkoinen vitamiinipommi. Tyrniä kannattaa suosia, sillä marjat sisältävät poikkeuksellisen paljon c-vitamiinia. Näitä vetelen joko pakkasesta suoraan suuhun tai heitän puuron koristeeksi. Ne tuovat ihanasti väriä, vaikka vähän hampaat irvessä pitääkin pureskella. Älkää kuitenkaan erehtykö ostamaan Lidlin 100% tyrnimehua. Kiva ajatus, mutta oksennusrefleksi hyvin vahvasti läsnä.

 

jemina-eats-what

 

Persimon

Ai että odotan persimoneja kauppoihin! Tämä oranssi, mehevä ja makea hedelmä on ikuinen lempparini. Sillä on kuitenkin harmillisen lyhyt satokausi, ja kaupoista sitä löytyy yleensä lokakuun puolivälistä tammikuuhun. Aion kantaa niitä kotiin jokaisella kauppareissulla. Toimii smoothieissa, salaateissa ja ihan sellaisenaankin täydellisesti. Persimon tunnetaan myös nimellä sharon tai kaki, riippuen alkuperämaasta ja lajikkeesta. Samaa jumalaista herkkua se on nimestään huolimatta.

Kurpitsa

KURPITSA. Tarvitseeko enempää sanoa! Täyteläistä, taivaallista ja ihanaa. Keitetty kurpitsa on uskomattoman hyvää, ja se menee ihan sellaisenaankin lisukkeena, tai ujutettuna ruokaan kuin ruokaan. Jopa puuroon, kyllä. Tässä resepti smoothiekulhoon, jossa olen yhdistänyt sekä persimonin että kurpitsan suloiset maut. Smoothiekulho: kurpitsa-persimon.

Mustakaali

Tällaisena lehtikaalin suurkuluttajana liputan myös mustakaalin nimeen. Mustakaali on lehtikaalia astetta tummempi veijari, mutta ovat melko samaa kamaa ravintoarvoiltaan. Nämä ovat pulloillaan mm. rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Mustakaalin lehdet sopivat muhennoksiin, pannulle muiden kasvisten joukkoon tai vaikka kaalikääryleiksi. Ehkä ala-asteen kaalitraumat voisivat olla jo sen verran kaukana, että voisi uskaltaa kokeilla kaalireseptejä.

 

 

 

Kuka muu on ihan fiiliksissä syksystä?

-Jemina

Kaikki aika hyvin

Posted on 1 CommentPosted in Kuulumisia

 

 

Moikkelis koikkelis.

En tiedä mistä kirjoittaisin, mutta tuntui siltä, että nyt haluan kirjoittaa. Vähän kaikesta varmaan.

Vaihtelun vuoksi päätin lätkäistä tänne kuvia omasta pärstästäni, hui! Ajattelin pitkään, etten halua julkaista blogissa kuvia itsestäni, koska ajattelin tämän olevan puhtaasti pelkkä ruokablogi. Kuitenkin jonkinlainen kuulumisien heittely tuntuu välillä paljon luontevammalta kuin uuden reseptin kehittely. Olen nimittäin syönyt niin saakelin tavallisia mössöjä, ettei sellaisia viitsi täällä jakaa. Välillä sekin on ihan okei.

 

 

Kuten näistä postauksen kuvista voi huomata, en osaa olla kuvattavana sitten yhtään. Olen aina vähän vaikeana kuvissa, en tiedä miten pitäisi olla. Siksi katson näissäkin kuvissa poispäin, sillä kameraan katsominen tuntuu todella kiusalliselta. Viihdyn parhaiten siellä kameran takana, mutta näitä kuvia varten lupasin olla mallina uuden objektiivin testausta varten (vaikka olisin oikeasti halunnut jäädä kotiin syömään irtokarkkeja). Kyllä niitä ruokajuttuja tulee vielä jatkossakin, blogia en ole unohtanut vaikka vähän hiljaisempaa on ollut.

Itse asiassa blogin aloittaminen on ollut paras päätös pitkään aikaan, sillä se on aukaissut uusia ovia ja auttanut kehittymään ammatillisesti. Olen tehnyt nyt kesän ajan freelancerina kuvauksia ja pieniä artikkeleita yhdelle turkulaiselle mainostoimistolle, enkä olisi päätynyt näihin hommiin ilman blogia. Kun kysyttiin, kirjoitanko vapaa-ajalla, olin että “Nojooo on mulla tämmönen blogi…” Ja näin pääsin tekemään sisältömarkkinointia mainostoimistoon huippujen tyyppien kanssa – pian valmistuvalle mainonnan suunnittelijalle tämä on ollut aikamoinen tilaisuus. Varsinkin valokuvauksessa on löytynyt se oma tyyli ja itseluottamusta on tullut huimasti!

 

Kuvat: Tommi Selander

Editointi: Minä

 

Tässä siis mulle kuuluu tällä hetkellä. Ihan kreisiä mitä voikaan tapahtua, kun lopettaa sen huijarisyndrooma-kuplassa elämisen ja haastaa itsensä. Sitä voi vaikka huomata, että on sittenkin aika hyvä.

Kaikki on aika hyvin just nyt. Ihanaa kun kävit lukemassa.

-Jemina