IBS – Elämää ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa

Posted 2 CommentsPosted in Hyvinvointi

Minulla on ärtyvän suolen oireyhtymä. Ja suoraan sanottuna, se on aika perseestä.

Ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS (Irritable Bowel Syndrome) on toiminnallinen suolistovaiva, jonka yleisimpiä oireita ovat vatsan turvotus, ilmavaivat, vatsakipu sekä ummetus tai ripuli. Oire on yleensä joko ummetus- tai ripulipainoitteinen, ja minulla tämä on selkeästi ummetuspainoitteinen.

Kyllä, aion nyt puhua ripulista ja ummetuksesta ja kakasta ja siitä suolen toiminnasta. Haluan puhua tästä aiheesta julkisesti, koska IBS on aika yleinen vaiva, ja se vaikuttaa ainakin omaan elämääni todella paljon. Haluan puhua vähän siitä, millainen vaiva IBS on ja millaista sen kanssa on elää, miten olen oppinut helpottamaan oireitani ja kuinka vittumainen asia se välillä on. 

Ärtyvän suolen oireyhtymä ei ole mikään harvinaisuus, ja ainakin yhdellä kymmenestä suomalaisesta on kyseinen vaiva. Usein myös enemmän naisilla kuin miehillä. Ja mikä parasta, syytä oireen aiheuttajalle ei edes tarkkaan tiedetä. IBS on niin sanotusti toiminnallinen vatsavaiva, eli suoliston toiminta on jostain tuntemattomasta syystä häiriintynyt, eikä sille löydetä selkeää syytä. Tämän vuoksi ei myöskään tiedetä, miten sen voisi parantaa. Sehän onkin todella hauskaa se. Oireita voi kuitenkin oppia lieventämään ja välttämään mm. oikenlaisen ruokavalion avulla, mutta se seuraa todennäköisesti loppuelämän. Sen kanssa on vain opittava elämään.

ärtyvän-suolen-oireyhtymä

Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäiset oireeni sain muistaakseni lukion ensimmäisellä luokalla. Se alkoi turvotuksena ja ummetuksena. Vatsa oli myös välillä todella kipeä, ja tuntui että kaikki mitä söin vain pahensi asiaa. Välillä en ulostanut kolmeen päivään, välillä vatsa toimi normaalisti. En edes muista, alkoivatko oireet yhtäkkiä vai oliko niitä ilmennyt hiljalleen. Vanhempani veivät minut lääkäriin ja ravintoterapeutille. Paksusuolen tähystys oli kivuliainta, mitä olen koskaan kokenut. Otettiin testejä, verikokeita, tutkittiin mahdollisuus paksusuolen syöpään. Ei mitään kuitenkaan ilmennyt. Olin epätoivoinen ja turhautunut.

Ravintoterapeutin kautta minulle tuli tutuksi FODMAP-ruokavalio, jota käytetään ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Sen avulla kartoitetaan suolta ärsyttävät ruoka-aineet, joita tulee välttää, ja ruoka-aineet, joita tulisi suosia. Vaivojen on todettu olevan yhteydessä tiettyihin imeytymättömiin hiilihydraatteihin, jotka kulkeutuvat ohutsuolesta paksusuoleen. Ohutsuolessa näistä syntyy runsaasti suolikaasuja, jotka alkavat käymään ohutsuolessa ja näkyvät turvotuksena ja ilmavaivoina. Yleisimpiä vältettäviä ruoka-aineita ovat viljatuotteet, palkokasvit, laktoosi, sipulit, makeutusaineet, kuten sorbitoli ja ksylitoli, ja monet hedelmät, kuten omena ja päärynä. 

Noudatin FODMAP-ruokavaliota vuoden, ehkä pari vuotta. Karsin ohjeiden mukaan suurimman osan hedelmistä ja kasviksista, kaikki mausteet, vaihdoin gluteenittomiin viljatuotteisiin, lopetin maitotuotteet ja söin mautonta ruokaa – ja kärsin silti. Ruokavalioni rajoittui todella paljon, ja kodin ulkopuolella tuntui, etten voinut syödä mitään. Ravintoloissa tai ulkomailla oli vaikea löytää syötävää, koska kaikki ruoka sisälsi aina kiellettyjä ruoka-aineita. Se oli vaikeaa aikaa. Välillä vatsa toimi, välillä ei. Kokeilin erilaisia ummetuslääkkeitä, mutta eivät nekään tuntuneet auttavan. Käytin niitäkin liikaa. Aloitin juomaan kahvia, joka auttoi suolen toimintaan todella paljon. Mutta sitäkin kesti vain vähän aikaa, ja ummetus jatkui samanlaisena.

Lopetin ruokavalion yhden baari-illan jälkeen, kun hain mäkkäristä hampurilaisen, joka sisälsi vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita. Söin sen, enkä saanut minkäänlaisia oireita. Aloin kokeilla varovasti, mitä muuta pystyisin syömään. Sen jälkeen pystyin syömään taas vapaammin.

ärtyvän-suolen-oireyhtymä

Miten elän nykyään oireiden kanssa?

En noudata FODMAP-ruokavaliota. Oireita minulla on silti melkein päivittäin, vaikka välillä on myös hyviä päiviä, joskus pitkänkin aikaa. Turvotus yleensä pahenee iltaa kohden, ja aamuisin vatsani on yleensä normaali. On päiviä jolloin ummettaa, ja päiviä jolloin käyn kakalla kolme kertaa päivässä. Joskus tuntuu, että söin mitä tahansa, vatsa turpoaa kivuliaaksi palloksi, ja joskus taas vatsa ei reagoi mihinkään. Ota nyt siitä sitten selvää, mikä auttaa ja mikä ei. Mutta sen olen havainnut, että vatsan toiminta on selkeästi yhdistettävissä ahdistukseen ja stressiin.

Suoraan sanottuna pahinta tässä oireessa on, että se vaikuttaa todella paljon itsetuntooni. Turvonneen vatsan kanssa on todella epämukava olo, ja joskus vatsa voi olla todella kivulias. Pallovatsan kanssa tunnen itseni ällöttäväksi ja häpeän vartaloani. Välillä, kun turvotus jatkuu monta päivää, oloni on kamala ja käsitykseni omasta kehonkuvastani häiriintyy, eli näen itseni isokokoisempana mitä oikeasti olen. En kehtaa näyttäytyä tiukoissa vaatteissa, sillä minua hävettää. Pahimpina päivinä en löydä mitään istuvaa vaatetta päälleni, ja usein suosin rennosti laskeutuvia ja peittäviä vaatteita piilottamaan turvotukseni. Välillä on kuitenkin hyviä päiviä, vaatteet istuvat ja minulla on hyvä olo omassa kropassani. Turvotuksen alta paljastuu oma tuttu vartalo, eikä olo olekaan enää pullukka. Turvotukseen myös tavallaan turtuu, onhan se kuitenkin iso osa arkeani.

ärtyvän-suolen-oireyhtymä

Miten helpotan oireitani?

Olen kartoittanut aika hyvin suurimmat ärsyttävät tekijät, ja mikä sopii vatsalleni parhaiten:

  • Alkoholi ja hiilihapolliset juomat.
  • Kahvi on hapokasta vatsalle ja ärsyttää helposti, joten juon yleensä vain aamuisin kupin tai kaksi. Kahvia edelleen juon, sillä se laittaa yleensä suolen toimimaan aamuisin. Tummapaahtoinen kahvi on kuulemma herkkävatsaiselle parempi!
  • Vihreä tee rauhoittaa vatsaa, korvaan siksi päiväkahvin usein teellä
  • Maitotuotteet eivät sovi vatsalleni (silti herkuttelen välillä tavallisella jäätelöllä, suklaalla ja muilla herkuilla, vaikka tiedän että vatsani reagoi niihin.)
  • Liian paljon viljatuotteita yhdellä aterialla. Syön normaalisti viljatuotteita, mutta liika on liikaa.
  • Liian isot annoskoot.
  • Vettä tulee juoda päivässä paljon.
  • Sipuli ja kaali raakana ovat pahimmat.
  • Ylipäätään raa’at kasvikset ja juurekset ärsyttävät vatsaa. Kannattaa suosia vain lempeästi kypsennettyjä ruokia, kuten höyrytettyjä kasviksia.
  • Sopivat ruoka-aineet löytyvät vain kokeilemalla – aloitan pienillä määrillä ja kokeilen miten vatsa reagoi.
  • Oikeanlainen hengitys rauhoittaa vatsaa. Esim. stressaamalla saattaa jännittää vatsaa ja pahentaa oireita.
  • Rauhallinen syöminen – hotkiminen pahentaa oireita, kun vatsaan menee ilmaa. Ruokaan täytyy keskittyä ja pureskella kunnolla, iiiihan rauhassa.
  • Kun turvottaa ja ummettaa ja olo on ihan paska, yritän hengittää syvään ja nauttia elämästä. En anna sen rajoittaa.

Tätä elämäni siis on ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa. Välillä hankalaa, välillä normaalia. Oireileva vatsa on osa elämää, se täytyy vain hyväksyä ja tehdä parhaansa olonsa helpottamiseksi. Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla myös IBS, kurkkaa lisää tietoa oireyhtymästä täältä, ja kattavasti tietoa FODMAP-ruokavaliosta löytyy mm. täältä.

Tällainen tarinatuokio tällä kertaa. Ei hätää, en puhu enää vähään aikaan kakasta. Jos tulee mitä vain kysyttävää mieleen tai omia kokemuksia niin saa kommentoida. Palataan taas pian!

-Jemina

Itsensä hyväksymisestä

Posted 2 CommentsPosted in Hyvinvointi

 

 

 

Valehtelisin, jos sanoisin, että olen sinut kroppani kanssa. Parempaan suuntaan ollaan silti menossa, ja vieläpä huimaa vauhtia. Tässä lähiaikoina on nimittäin tapahtunut paljon suuria oivalluksia omasta kropasta, syömisestä ja liikunnasta. Oikeastaan nämä asiat ovat täysin itsestään selviä, mutta silti minulla on kestänyt näin kauan ymmärtää ne kunnolla. Vähän jännittää puhua näistä asioista täällä, mutta tämä on sen verran tärkeä aihe, että haluan ottaa tämän esille. Tässä siis muutama asia, jotka olen oivaltanut liittyen omaan hyvinvointiin:

 

Syö enemmän!

Luin hiljattain blogipostauksen, jonka nimi oli osuvasti “Jos te kiinteytymistä tavoittelevat naiset vain söisitte.” Ja se kolahti. Niin kovaa. Olin luullut syöväni tarpeeksi, mutta olinkin väärässä – söin liian vähän, jatkuvasti. Jostain syystä silti tunsin välillä huonoa omatuntoa siitä, kun söin niin paljon. Ihan typerää.

Luettuani kyseisen postauksen kaikki jotenkin loksahti paikoilleen. Miten voisin ikinä kiinteytyä ja saada enemmän lihasta, jos treenaan viisi kertaa viikossa salilla ja syön liian vähän? En mitenkään! Olen jäänyt jumiin tiettyyn pisteeseen, sillä päivittäinen energiansaantini on ollut ties kuinka kauan aivan liian alhainen, eikä edes aineenvaihdunta käynnisty. Joten ei ihme, ettei kehity eivätkä tulokset näy, vaikka kuinka näkisi sen eteen vaivaa salilla. Olen yksinkertaisesti pelännyt syödä enemmän, sillä en ole halunnut lihoa. Älkää tehkö tätä virhettä! Nyt syön enemmän ja huolettomammin. Ja arvatkaa mitä – en olekaan lihonut. Olen paljon onnellisempi.

 

 

Poista myrkky somesta

Totuushan on, että kaikki se paha olo kumpuaa median luomasta ihannekropasta. On määrätty, että täytyy olla tietyn näköinen, kokoinen ja painoinen. Ja missä näitä kuvia näytetään? Somessa. Mitä sinä voit tehdä? Lopeta kaikkien sinua ahdistavien ja masentavien käyttäjien seuraaminen Instagramissa. Päivittäin näytölle pamahtavat kuvat superhoikista, photoshopatuista instagram-pimuleista bikineissä aiheuttavat pelkkää pahaa oloa. Joo juu, olisi kiva näyttää samalta, mutta miksi pitäisi? Tee itsellesi palvelus ja poista kaikki, joihin vertaat itseäsi. Tein vähän aika sitten juuri näin, ja ai että kun helpotti. Ei ole kaduttanut hetkeäkään. Bye bitch.

 

Lopeta se peilaaminen

Olen huomannut, ettei mitään hyvää seuraa, jos viettää päivittäin aikaa kokovartalopeilin edessä tuijottelemassa niitä “huonoja” asioita omassa vartalossa. Lopeta nyt perkele se peilaaminen! Ihan naurettavaa se kylkien puristelu ja reisistä murehtiminen. Anna olla, siitä ei tule kuin paha mieli. Muistan, kuinka hyvältä tuntui elää muutama päivä ilman kokovartalopeiliä reissussa. En kertaakaan murehtinut ulkonäköäni! Kävele tästä lähtien peilin ohi sinne vilkaisematta tai heitä kokovartalopeili kokonaan pois. Sitä mitä ei näe, ei myöskään ahdista.

 

 

Hiilari on ystävä

Vanha kunnon hillari, oh yes baby. Rakastan hiilareita, mutta olen tuntenut morkkista niistä vuosia – ja ihan turhaan. Hiilarit ovat pahasta, eikö? Niinhän aina sanotaan. En ole antanut lupaa itselleni syödä pastaa, vaaleaa leipää, perunaa tai riisiä vuosiin. Joskus kun sitten syön niitä, kaduttaa heti ja tämä täytyy “korvata” treenillä. Muistan edelleen, kuinka kauheaa oli opetella syömään hiilareita enemmän, kun muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Olen elänyt siinä uskossa, ettei jokaisella aterialla saa syödä hiilareita. Nyt kun ajattelen tätä koko hommaa, niin ihan naurattaa. Ylipäätään on ihan turhaa ajatella, että on erikseen asioita, joita saa ja ei saa syödä. Nauti elämästä ja keitä pastaa.

Hiilari on juuri sitä, mitä kroppa tarvitsee. Se on parasta polttoainetta, joka auttaa jaksamaan ja pitää kylläisenä. Varsinkin rankan treenin jälkeen täytyy syödä hiilaria, jotta kroppa saa tarvitsemansa ainekset palautuakseen. Ei pelkällä proteiinilla niitä lihaksia kasvateta. Tietysti on väliä minkälaista hiilaria sinne nassuun vetelee ja kuinka paljon sitä mättää kerralla. Mutta ei kukaan liho järkevästä määrästä hyvää hiilaria maagisesti yhdessä yössä. Nyt olen nauttinut hiilareita ilman syyllisyyttä tai pelkoa lihomisesta. Puuroa ja leipää kuluu runsaasti päivittäin, enkä ole koskaan voinut näin hyvin.

 

 

En tiedä kuulostaako tämä kaikki ihan typerältä, mutta jos näistä asioista on ollut apua minulle, niin haluan laittaa hyvän kiertämään. Ehkä siellä on joku, joka on kamppaillut samojen asioiden kanssa. Mutta hei, olkaa armollisia itsellenne ja älkää stressatko ruoasta ja vartalosta. Tai ainakin yrittäkää, minä yritän myös. Syökää pizzaa ja menkää välillä joogaan tai kävelylle. Rentouttavaa viikonloppua!