Vegaaninen vihreä pesto

Posted on 2 CommentsPosted in Lisukkeet

 

Vegaanista pestoa olen joskus ostanut kaupasta, mutta en koskaan tehnyt itse. Itse tehty pesto on oikeastaan aika helppoa, kunhan vain heittää ainekset blenderiin tai survaisee sauvasekoittimella tasaiseksi. Tähän reseptiin laitoin pinjansiemeniä, mutta varmasti myös kurpitsan- tai auringonkukansiemenet kelpaavat yhtä lailla. Paksu koostumus tulee avocadosta, ja vegaanisen version saa jättämällä parmesaanin pois.

Tämän reseptin määrillä tuli kuvissa näkyvän pienen kipollisen verran pestoa, jota laitettiin perunoiden kylkeen. Tätä vetelin myös leivän päälle avocadon kanssa, todella hyvä yhdistelmä! Tätä voi tehdä huoletta myös isomman satsin, sen kuin heittää enemmän aineksia mukaan. Pitäisi kyllä tehdä enemmän kaikenlaisia tahnoja ja kastikkeita, kunhan vain jaksaisi nähdä vähän vaivaa.

 

vegaaninen-vihreä-pesto

vegaaninen-vihreä-pesto

 

Vegaaninen vihreä pesto

Yksi ruukullinen basilicaa

2 valkosipulinkynttä

2 rkl pinjansiemeniä

loraus sitruunaista oliiviöljyä

avocado

suolaa ja pippuria

 

 

Ei muuta kuin pastat tulille ja pesto blenderissä sekaisin! Rentouttavaa sunnuntaita.

-Jemina

 

Juhannus kaupungissa

Posted on 2 CommentsPosted in Kuulumisia

 

Niin se juhannus taas tuli ja meni. Täällä vietettiin juhannusta tänäkin vuonna kaupungissa, mökkiä kun ei kummankaan puolelta suvusta löydy. Toki kaveriporukalla suunniteltiin mökkireissua, mutta se ehti peruuntua. Se ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä päädyttiin viettämään kiva ilta mökistä huolimatta. Juhannus ei oikeastaan kuulu omiin lemppareihin, enemmänkin kaikki juhannuksen kaltaiset juhlapyhät aiheuttaa vain turhaa ahdistusta ja stressiä. Pitäisi olla niin superhauskaa, suuret suunnitelmat ja best times ever yaassss. Kuulostaako tutulta?

Olen huomannut, että nämä juhlapyhät onnistuu parhaiten, jos ei suunnittele etukäteen ihmeellistä ohjelmaa tai odota liikoja. Tällä kertaa juhannus kaupungissa houkutteli suuresti, joten lopulta päädyttiin kaverin luo porukalla saunomaan, syömään pizzaa ja juomaan skumppaa (ja kaljaa, viiniä, shotit…). Siitä jatkettiin taksilla keskustaan baariin, eli periaatteessa juhannus oli ihan tavallinen perjantai. Ja oli tosi kiva ilta! Tässä vähän idyllisempiä, kesäisiä kukkakuvia kuvittamassa tätä postausta. Katsokaas kun kuvamateriaalia lähikebulan pizzalaatikoista, harmaasta Yo-kylästä tai sateisesta Turun keskustasta ei tullut räpsittyä. Ehkä pääsette tähän sielunmaisemaan kuitenkin.

 

 

Päästiin kuitenkin saunaan! Ei kattokaas mitään kesämökkiä tarvita, kun löytyy saunomismahdollisuus muualtakin. Melkein lainattiin jopa lähikoivusta saunavihta, joka olisi kruunannut löylyt. Edelliset saunojat näköjään olivat toteuttaneetkin tämän. Kiitos Yo-kylä yllättävän hyväkuntoisesta saunasta. Tulisin uudestaan, 5/5.

Grilliä ei saatavilla ollut, mutta pizzaa kylläkin. Ei, kyseessä ei ollut Helsingin Treffipub, muttaYo-kylän Treffi Kebab Pizzeria ajoi saman asian. Kaikille pizzat ja skumppa auki, toimiva kombo. En ole muutenkaan ollut koskaan makkaran ystävä, joten pizza oli sopiva valinta juhannusherkuksi. Vegaanista? Ei. Hyvää? No kyllä.

Pelattiin Trivial Pursuitia, katsottiin  24/7 -livelähetystä Prisman kassahihnasta, ja samalla fiilisteltiin Spotifyn Ruisrock 2018 -soittolistaa. Mökkiolympialaiset jäivät puuttumaan, mutta tarvittaessa nämäkin olisi voinut toteuttaa viereisellä pellolla. Sateen vuoksi ei kuitenkaan hirveästi houkuttanut käydä parveketta pidemmällä.

 

 

Melkein joka viikonloppu sitä kuitenkin eksyy Dynamon tanssilattialle, joten miksi ei tänäkin perjantaina? Eipä näkynyt juhannus vaikuttavan, sillä baarissa oli selkeästi muitakin kaupunkiin jääneitä juhlijoita. Yllätyin! En ole nimittäin koskaan aiemmin ollut baarissa juhannuksena. Tuttujakin näkyi, joten ehkä kaikki eivät sittenkään elä kesämökki-kuplassa, vaikka Instagram toisin väitti.

Juhannuksena tuli syötyä terveellisesti puuroa ja paljon kasviksia, mutta samalla myös nautittua alkoholia, mättöpizza, suklaata ja pussi lakua. Kävin salilla ja makoilin sohvalla. Ihanan tasapainoista!

Jotenkin sitä päädyin juhannuspäivänä inspiraatiodarrassa leikkaamaan hiukseni keittiösaksilla. Hyviä päätöksiä. Kaduttaa jo vähän, sillä omat haaveet pitkistä hiuksista kaatuvat aina siihen, että kyllästyn kasvatusprosessiin, ja lyhyemmät hiukset alkavat houkutella. No, nyt on sitten taas kesäpolkka, hah.

 

 

Mitenkäs siellä? Viettikö joku muu juhannusta kaupungissa, vai kuuluuko mökki vahvasti perinteisiin?

Rentouttavaa alkavaa viikkoa jokaiselle! Kyllä tää tästä.

-Jemina

 

Kesälomaterveiset

Posted on Leave a commentPosted in Kuulumisia

 

jemina-eats-what

 

Hei tyypit! Kesälomalainen täällä terve.

Mitä mulle kuuluu? No, kevät oli aika kiireistä ja stressaavaa aikaa. Piti hoitaa alta pois viimeisiä koulujuttuja, päivittää portfoliota ja hakea syksylle harjoittelupaikkaa. Kaikkea sellaista, mikä vei tuhottomasti aikaa ja repi hermoja. Ahdisti, itketti ja stressasi. Mutta kaikella on aina tapana järjestyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Jälkeenpäin sitä vähän itsekin ihmettelee, että mistä sitä oikein stresssikaan niin paljon, hah.

En ole ehtinyt päivittää blogia yhtään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta siihen tulee nyt muutos. On ollut vähän fiilis, että ei ole mitään kirjoitettavaa tai reseptiä jaettavaksi, koska on ollut fiilis ettei ole kehdannut. Ettei tämä kelpaa, ole tarpeeksi hyvä. Mutta tämä on mun oma blogi, eikä tänne pitäisi olla mitään paineita. Välillä tulee vain tunne, että pitäisi olla niin paljon enemmän, osata niin paljon enemmän. Mutta ihan turhaan!

 

jemina-eats-what

 

Nyt tuntuu oikeasti kesältä. On helppo hengittää, aurinko paistaa ja kesä on täynnä kivoja juttuja. Festareita, duunia ja ihan vain olemista. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että tästä kesästä tulee todella hyvä kesä. En tiedä miksi, mutta sellainen tunne on ollut jo pitkään. Mulla alkoi kolmen viikon kesäloma, joka tuli todella tarpeeseen. Nyt on energinen olo ja hetki aikaa hengittää. Olen katsonut sarjoja, nähnyt kavereita, kuunnellut podcasteja, liikkunut vähän ja syönyt paljon. Lisäksi pää pursuaa uusia reseptejä, kuvattavia juttuja ja asioita, joista kirjoitella. Ilman paineita. Niistä lisää ihan pian.

Muistakaa levätä välillä ja nauttikaa kesästä. Uskokaa itseenne. Asioilla on aina tapana järjestyä.

-Jemina

Retiisi-tuoresalsa pitaleiville

Posted on 2 CommentsPosted in Arkiruoka

 

 

Hei tyypit!

Oletteko kokeilleet rapeaa retiisiä tuoresalsan joukossa? Tänä kesänä kokeilette!

Retiisi on yllättävän kiva lisä erilaisiin ruokiin jo pelkästään värinsä puolesta. Sitä voi vaikka siivuttaa ohuesti salaatteihin, pannulle paistumaan, tai vaikkapa leivän päälle. Maultaan retiisi on mieto, vähän sellainen kirpeänmakea. Ennen ajattelin, että retiisi maistuu pahalta, mutta itse asiassa eihän se maistu edes paljon miltään. Siksi sitä voi hyödyntää ruoanlaitossa loistavasti, sillä sen maku ei ole liian voimakas. En muuten tiennyt retiisin olevan aikamoinen vitamiinipommi, joten sen käyttöä kannattaa opetella omassa ruokavaliossa. Aloittaa voit tällä helpolla retiisi-tuoresalsalla, jota laitoimme tällä kertaa pitaleipien sisään hummuksen ja srirachan kanssa. Kokeilin täytteenä myös Urtekramin chilillä maustettuja kvinoa-kasvispyöryköitä, joita löysin pakastealtaasta. Toimii!

 

retiisi-tuoresalsa

retiisi-tuoresalsa-pitaleiville

retiisi-tuoresalsa

retiisi-tuoresalsa-pitaleiville

retiisi-tuoresalsa

 

Retiisi-tuoresalsa pitaleiville

1 retiisinippu

1 sipuli

1 pieni punainen/vihreä chili (voit jättää myös pois)

kourallinen tuoretta korianteria (tai maun mukaan)

kourallinen kirsikkatomaatteja

puolikkaan limen mehu

ripaus suolaa

 

  1. Huuhtele retiisit ja leikkaa pois lehtiosa sekä toisen pään juurimainen osa. Lehdet voit säästää ruoanlaittoon, mutta käyttämäni nipun lehdet olivat niin nuutuneet, että heitin ne suosiolla pois.
  2. Pilko pieneksi silpuksi korinteri, sipuli, chili, tomaatit sekä retiisit.
  3. Yhdistä kulhossa silputut ainekset, lisää hieman suolaa ja purista päälle limen mehu.
  4. Sekoita, nauti ja ihastu!

 

Retiisi-tuoresalsaa voisin kokeilla seuraavaksi tortillojen kanssa tai lisukkeena erilaisissa bowleissa. Ainakin kaikkiin meksikolaistyylisiin ruokiin tämä menee ihan heittämällä. Retiisistä tuli nyt mun uusi suosikki, vapise punajuuri!

Ihanaa kesäkuun alkua, palataan taas pian! xx

 

Meikkipussin uusi tulokas: Lily Lolo

Posted on Leave a commentPosted in Luonnonkosmetiikka

 

Mitä luonnonkosmetiikan meikkeihin tulee, olen vasta aloittelija. Olen kuitenkin onnistunut korvaamaan jo muutaman synteettisen tuotteen luonnonkosmetiikkana aina vanhan loputtua. Meikkipussista löytyy tällä hetkellä luonnonkosmetiikan ripsiväri, kulmakynä sekä nestemäinen kajaali, joten edistystä on havaittavissa!

Kävin tällä viikolla Myllyn Hehkussa haahuilemassa, jos löytäisin hyvän ja luonnollisen BB-voiteen vanhan tilalle. Rakastan ohutta meikkivoidetta ja kuulasta lopputulosta, joten BB-voiteet ovat olleet käytössäni jo vuosia. Nyt hakusessa oli vastaava luonnonkosmetiikan puoleta. Tämän mainitessani Hehkun myyjä esitteli minulle välittömästi englantilaisen Lily Lolo -mineraalimeikkisarjan. En ollut ennen kuullutkaan koko merkistä, mutta myyjä kehui merkkiä ja vakuutuin hänen sanoistaan. Matkaani lähtivät seuraavat tuotteet:

 

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

 

Lily Lolo BB-voide

Lily Lolo BB-voide yllätti todella positiivisesti! Tämä on ensimmäinen meikkivoiteeni luonnonkosmetiikkana, ja ensin vähän pelotti, että mitä jos luonnonkosmetiikan meikkivoiteet eivät ole yhtä hyviä kuin “tavalliset” meikkivoiteet. Huoli oli kuitenkin täysin turha, sillä tämä on ollut yllättävän hyvä löytö! Lily Lolon BB-voide peittää juuri sopivan kevyesti ja jättää ihon kauniin heleäksi. Tällä saa tasoitettua ihon värin ohuesti, vaikka koostumus onkin paksua. Iho näyttää ja tuntuu raikkaalta ja sileältä, eikä huolta pakkelikerroksesta ole laisinkaan! Kaikkia näppyjä tämä ei peitä, mutta olen lisännyt meikkivoidekerroksen päälle ongelmakohtiin paksumpaa peiteväriä.

Minulla on sävy medium, joka on itselleni vielä tällä hetkellä ihan pikkuisen liian tumma, mutta aina kesäisin sekoitan vaaleaa ja tummempaa BB-voidetta keskenään hieman päivittyneille kasvoilleni. Pitää vielä hieman ruskettua, jotta voin käyttää tätä yksinään. Toivottavasti aurinkoiset kelit siis jatkuvat!

 

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

 

Lily Lolo Mineraalipuuteri

Puutereita olen kokeillut teini-iästä asti montaa sorttia. Nenäni rasvoittuu nopeasti, ja siihen on pitänyt lisäillä uutta puuterikerrosta päivän mittaan. En tiedä miksi en ole koskaan kokeillut mineraalimeikkejä ennen, sillä nehän nimenomaan sopivat todella hyvin rasvoittuvalle iholle. Siksi tämä on ollut upea löytö. Lily Lolo Mineraalipuuteri kiinnittää meikkipohjan tasaisesti jättäen ihon kevyeksi ja luonnolliseksi. Tässä mineraalipuuterissa on pienen pieni hehku, mutta tämä ei missään nimessä ole mikään kimallepuuteri! Iho näyttää tasaisen kauniilta ja kuulaalta. Suosittelen testaamaan tätä! Nyt minun ei ole oikeasti tarvinnut lisätä puuteria jatkuvasti, mikä on ihanaa.

Minulla on sävy Flawless Silk, joka on useimmille sopiva persikkainen sävy. Tätä löytyy myös täysin värittömänä ja vielä erikseen erityisesti rasvoittuvalle iholle, mutta tämä on ollut itselleni aivan täydellinen. Paras puuteri, mitä olen koskaan kokeillut!

 

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

lily-lolo-mineraalimeikkisarja

 

Upeaa huomata, että luonnonkosmetiikka on yhtä hyvää, tai jopa melkein parempaa, kuin synteettinen kosmetiikka. Minulla oli joskus sellainen käsitys, että luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jotenkin huonompia laadultaan, mutta olin väärässä. Aion testata jatkossa muitakin tämän merkin tuotteita, sillä tämä vaikuttaa oikeasti todella laadukkaalta merkiltä. Onko Lily Lolo teille tuttu?