Täytetyt uunipaprikat

Posted Leave a commentPosted in Arkiruoka


Tiedättekö sen, kun jokin ruoka kummittelee takaraivossa monta päivää, ja lopulta on vaan ihan pakko tehdä just sitä ruokaa, jotta pakkomielle helpottaa? No, tällä kertaa se oli juuri täytetyt uunipaprikat.

Täytetyt paprikat ovat kaikessa hienoudessaan juuri sellaista seksikästä arjen pelastaja -ruokaa, jolla ruokkii itsensä ja mahdolliset kanssa-asukit monta päivää putkeen. Meillä syötiin näitä aina kotona asuessani todella usein, mutta eipä ole tullut paljoa paprikoita täyteltyä sitten omilleni muutettuani. Miten ihmeessä olen saattanut unohtaa näin mahtavan arkiruoan olemassaolon ihan tyystin?

Tämä pyhäinhäväistys täytyi korjata asap heti välittömästi ja nytte. Klassikon paluu!


Ah, katsokaa nyt näitä meheviä pulleroita.

Kotopuolella paprikat täytettiin aina jauhelihalla, ja välillä sekaan saattoi päätyä myös suolakurkkusilppua (mikä nyt kuulostaa vähän oudolta kombolta mut ok). Mutta koska nykyään olen tällainen pääasiassa kasviperäinen osa-aika-vegaani ja Tommi extreme-tason suolakurkkujen vihaaja, täytyi täytteitä vähän päivittää. Lopulta paprikoihin sujahti mehevä sekoitus mustapapuja ja Elovenan Muru-kaurajauhista. Toimi ihan täydellisesti jauhelihan korvikkeena, vahva suositus! 

Kylkeen loihdin vielä todella iisin kahden ainesosan sörsselin, joka toi paprikoille mukavasti kosteutta ja mausteisuutta. Tästä satsista tosiaan riitti syötävää sellaiset viisi päivää, mikä oli aika luksusta. On se vaan älyttömän ihanaa, että kotiin tullessa ruoka on valmiina odottamassa ja aamulla voi napata pari paprikaa evääksi töihin. Maailman surkein ruokapreppaaja kiittää.

tätetyt_paprikat_vegaani

Levitä sitä kastiketta baby mmmmhh.

Täytetyt uunipaprikat

noin 6–9 paprikaa (öbaut pellillinen)
1 punasipuli
2 tölkkiä mustapapuja
2 pussia Elovena Muru-kaurajauhista
mausteita oman maun mukaan:
paprikajauhetta
suolaa & pippuria
chipotle chili -jauhetta
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta

Kastike:
srirachaa
1 purkki kaurafraichea

  1. Paista pannulla hetki pilkottua punasipulia ja kaurajauhista. Lisää joukkoon valutetut ja huuhdellut mustapavut ja haluamasi mausteet. Sekoita mössöksi. Lisää tarvittaessa joukkoon loraus öljyä, jotta mössöstä ei jää liian kuivaksi.
  2. Pese paprikat ja leikkaa ne keskeltä puoliksi (kuva). Jos paprika on pieni tai hassun mallinen, kannattaa paprikasta leikata kevyesti ylhäältä “hattu” pois ja käyttää paprika kokonaisena. Tässä on luova askartelu sallittua.
  3. Paprikan puolikkaista kannattaa varovasti repiä siemenet ja osa valkoisesta siemenkodasta pois, mutta varo ettei koko pohja lähde irti siemenkodan mukana. Sitten on kaikki pilalla.
  4. Laita paprikat tiiviisti toisiinsa nojaten joko pellille leivinpaperin päälle. Tai sellaisenaan uunivuokaan, jos paprikat eivät meinaa pysyä pystyssä. Täytä paprikoihin täytettä niin paljon kuin mahtuu.
  5. Kypsennä uunin keskitasolla n. 200 asteessa (itse käytin kiertoilmauuni-asetusta) n. 15–20 minuuttia, kunnes paprikat ovat sopivasti pehmenneet. Töki paprikoitavälillä haarukalla ja tarkista koostumus.
  6. Tee maailman helpoin kastike: yhdistä kaurafraicheen kunnon turaus srirachaa, sekoita ja herkkusoosi on siinä. Et voi epäonnistua, paitsi jos laitat liian vähän srirachaa. Spice it up!

Nonnih, sellane resepti olkaatten hyvät! Jos ei tällä starttaa viikko hyvin niin ei sitten millään. Palataan taas, pus!

-Jemina

Jouluterkut

Posted Leave a commentPosted in Kuulumisia

Enpä ole vähään aikaan ollut näin väsynyt. Syksy on ollut aikamoista hulabaloota kahden työn kanssa tasapainoillen, mutta hei – elossa ollaan. 

Joululoman ajattelin ottaa ihan puhtaasti levon ja syömisen kannalta. Ei aikatauluja, työsähköposteja tai mitään ylimääräistä. Toki on ihanaa päästä moikkaamaan perhettä ja sukulaisia, rymytä kahvipöydästä toiseen ja kysellä kaikkien viimeisimmät kuulumiset, mullistavimmat juonenkäänteet ja kuumimmat juorut. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin oikeasti haluan vain nukkua pitkään, makoilla sohvalla sarjojen ja leffojen parissa ja kehittää keskivakavan suklaa-addiktion.

Jostain syystä tekisi mieli fiilistellä jo tulevaa vuotta ja sen mukana koittavia juttuja. Jännä, miten ensimmäistä kertaa tuntuu, että vuosi on oikeasti vaihtumassa. Tammikuu ja koko kevättalvi on aina ollut itselleni jotenkin todella inhottava vuodenaika, mutta nyt kun luvassa on muutto ja uutta sutinaa työrintamalla, tuntuu näitä asioita jollain tapaa jo vähän odottavan. Vaikka kuulostaakin vähän hassulta, olen sanonut lähipiirille, että vuodesta 2019 tulee muutosten vuosi. Vähän klisee, mutta siltä se jotenkin tuntuu. 

Onneksi vuosi ei ihan vielä vaihdu, sillä en ole vuosiin ollut näin kovissa joulufiiliksissä! Saavutaan ihan kohta Rovaniemelle, ja vaikka takana on todella huonosti nukuttu yö junan makuuvaunussa, on ikkunasta avautuva luminen maisema aika hemmetin maaginen. Perillä on kuulemma pakkasta rapsakat -25 astetta, ja sieltä jo soiteltiin, että onhan Tampereen tytöllä varmasti lämmintä päällä. Ai että. Kyllä on!

Ihanan rentouttavaa joulua kaikille. Palataan taas pian! 

-Jemina

Syksy saapui lautaselle

Posted Leave a commentPosted in Kuulumisia

 

jemina-eats-what

 

Syksy on alkanut tehdä tuloaan vähän sinne tänne. Vaatekaappiin, puiden lehtiin, ja vahvasti myös lautaselle. Ruoka kiinnostaa yhtäkkiä älyttömän paljon. Kauppatorin läpi kävellessä huomaan himoitsevani punajuuria, sieniä ja lakkaa. Löydän itseni selaamasta syksyisiä reseptejä, googlettelemasta kasvissosekeittoja ja pataruokia – kaikkea missä on paljon chiliä ja inkivääriä. Syksy on näköjään itselleni uuden ruokainspiraation aikaa, vaikka keittiössä ei ehdi hirveästi tällä hetkellä hääräilemään. Mutta pienilläkin jutuilla saa syksyisiä makuja lautaselle. Tässä omat suosikkini:

Omenat ja luumut

Fiksu keittää hilloa, laiska syö sellaisenaan. Juuri ostin torilta kilon luumuja eurolla ja kiljuin ilosta. Menkää oikeasti torille shoppailemaan, saan aina kreisit kiksit sieltä. Varsinkin luumut ovat olleet niin mehukkaita, että syömiseen kuluu runsaasti talouspaperia, kun mehut valuvat pitkin ranteita. Molemmat toimivat kivasti puuron tai jugurtin kanssa. Lisäksi ajattelin testata seuraavaksi luumuja smoothiessa. Katsotaan miten käy.

Tyrni

Aika hapan kaveri, mutta melkoinen vitamiinipommi. Tyrniä kannattaa suosia, sillä marjat sisältävät poikkeuksellisen paljon c-vitamiinia. Näitä vetelen joko pakkasesta suoraan suuhun tai heitän puuron koristeeksi. Ne tuovat ihanasti väriä, vaikka vähän hampaat irvessä pitääkin pureskella. Älkää kuitenkaan erehtykö ostamaan Lidlin 100% tyrnimehua. Kiva ajatus, mutta oksennusrefleksi hyvin vahvasti läsnä.

 

jemina-eats-what

 

Persimon

Ai että odotan persimoneja kauppoihin! Tämä oranssi, mehevä ja makea hedelmä on ikuinen lempparini. Sillä on kuitenkin harmillisen lyhyt satokausi, ja kaupoista sitä löytyy yleensä lokakuun puolivälistä tammikuuhun. Aion kantaa niitä kotiin jokaisella kauppareissulla. Toimii smoothieissa, salaateissa ja ihan sellaisenaankin täydellisesti. Persimon tunnetaan myös nimellä sharon tai kaki, riippuen alkuperämaasta ja lajikkeesta. Samaa jumalaista herkkua se on nimestään huolimatta.

Kurpitsa

KURPITSA. Tarvitseeko enempää sanoa! Täyteläistä, taivaallista ja ihanaa. Keitetty kurpitsa on uskomattoman hyvää, ja se menee ihan sellaisenaankin lisukkeena, tai ujutettuna ruokaan kuin ruokaan. Jopa puuroon, kyllä. Tässä resepti smoothiekulhoon, jossa olen yhdistänyt sekä persimonin että kurpitsan suloiset maut. Smoothiekulho: kurpitsa-persimon.

Mustakaali

Tällaisena lehtikaalin suurkuluttajana liputan myös mustakaalin nimeen. Mustakaali on lehtikaalia astetta tummempi veijari, mutta ovat melko samaa kamaa ravintoarvoiltaan. Nämä ovat pulloillaan mm. rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia. Mustakaalin lehdet sopivat muhennoksiin, pannulle muiden kasvisten joukkoon tai vaikka kaalikääryleiksi. Ehkä ala-asteen kaalitraumat voisivat olla jo sen verran kaukana, että voisi uskaltaa kokeilla kaalireseptejä.

 

 

 

Kuka muu on ihan fiiliksissä syksystä?

-Jemina