Hyvinvointi

Täydellinen sunnuntai + sarjasuositus

Posted on

 

Sunnuntai.

Tänään en ole tehnyt mitään ihmeellistä. Ja se on ihanaa!

On ihan älyttömän rentouttavaa, kun joskus on aikaa ihan vaan olla. Mitä enemmän arjessa tapahtuu, sitä enemmän tarvitsen aikaa myös itselleni. Aikaa rauhoittua ja ladata akkuja. Ilman mitään suunnitelmia, aikatauluja tai sovittuja menoja. Tänään on ollut just sellainen päivä.

Aamu alkoi aamiaisella sohvalla, kuten täydelliset sunnuntait aina. Tällä viikolla oon onnistunut koukuttumaan Succession -nimiseen sarjaan HBO:lta. Tosi laadukkaasti tehty draamasarja, joka samaan aikaan kiehtoo ja ahdistaa. Tsekkaa, jos ei oo vielä tuttu! Sen parissa on tänään vierähtänyt monta tuntia. 

Tänään olisi ollut kiva mennä jumppaan, mutta mulla on meneillään kolmen viikon varauskielto, koska oon skipannut putkeen mun kolme viimeisintä jumppavarausta. Noh, raikas ulkoilma ja pieni hikoilu salilla teki hyvää. Sitten takaisin sohvalle kylpytakin uumeniin ja pari jaksoa lisää. 

Kello on seitsemän illalla ja oon edelleen tää sama kylpytakki päällä. Nyt ajattelin hakea kaupasta jätskiä ja aloittaa toisen tuotantokauden. Aika täydellinen sunnuntai.

– Jemina

Kuulumisia

l o k a k u u

Posted on
Jemina Eats What

Lokakuu on mun lemppari. Siinä on jotain kutkuttavaa, kaunista ja vähän herkkää.

Oon muuten hyvin tyytyväinen tähän syksyiseen kuvapläjäykseen. Kannatti vääntäytyä sunnuntaina ylös sohvalta kesken intensiivisen Netflix-maratonin ja lähteä löysälle darrakävelylle kameran kanssa ympäri auringossa keimailevaa Eiraa.

 Helsinki on kaunis myös syksyllä, nyt sekin on todistettu.

Uskaltauduin myös itse kameran eteen pitkästä aikaa, mikä tuntui kieltämättä vähän vaikealta. Siinä on vaan jotakin älyttömän epämiellyttävää. Siitä huolimatta pyysin Tommin nappaamaan musta parit kuvat, koska loppujen lopuksi on kuitenkin kiva fiilis, että niitä on olemassa. Joten here I am, muikeasti myhäilemässä keskellä idyllistä syysmaisemaa.

Hymyyn oli ihan aihettakin, sillä viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä.

Synttäriviikonloppu oli rento, ihana ja fiilis onnellinen. En jaksanut tänä vuonna järjestää ihmeellisiä juhlia, sillä en halunnut ottaa turhia paineita.

Siksi kutsuin vain muutaman kaverin kylään meille istumaan iltaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Juotiin viiniä, pelattiin Late Night Aliasta ja suunnattiin baariin.

Yöllä taksikuski onnitteli, kun kerroin täyttäneeni 24 ja että rakastan Mustaa Härkää. Kyllä, koin tarpeelliseksi tuoda esiin tämän infon. 

(Musta Härkä ei ehkä oo yhtä cool kuin Dynamo, mutta siellä on silti joka kerta ihan sairaan hauskaa!)

Mutta näistä tuli mun mielestä tosi kivoja kuvia! Tosin kaikki mun pärstästä otetut kuvat otettiin edeltävänä päivänä, en oo ihan näin freesin näköinen daami pienessä dagen efterissä.

Kuvaan harvoin mitään ulkona ihan omaksi iloksi, mutta ehkä sittenkin pitäisi. Blogia varten on pääasiassa tullut kuvattua pelkkiä ruokakuvia, koska se on tuntunut siltä omalta jutulta, mutta töiden kautta erilaisia miljöö- ja fiiliskuvauksia on tullut tehtyä nyt enemmän. 

Oon sitä kautta alkanut ehkä vähän rohkaistua kuvaajana. Inhoan omalta mukavuusalueelta poistumista, mutta joka kerta se kannattaa. Ärsyttävää, suorastaan. Mutta niin totta.

Fiilistelkää hei syksyä, se on nyt parhaimmillaan!

T: Jemina

 

Kuvat minusta: Tommi Selander

Kuulumisia

Paska kirjoittaja ja muita kuulumisia

Posted on

Heh. Muistaako kukaan tätä blogia? Joo, en mäkään. 

Viimeisin postaus taitaa olla helmikuulta, vau. Keväällä jätin blogin suosiolla syrjään, sillä kaikki energia ja vapaa-aika oli pakko kohdistaa opparin raivokkaaseen naputtamiseen. Arkipäivät olin töissä, illat ja viikonloput tein opparia. Joo, se oli helvettiä, kiitos kysymästä. 

Lopulta oppari tuli kuin tulikin valmiiksi. Lähdettiin toukokuun alussa Tommin kanssa New Yorkiin valmistujaislahjaksi. Olin ajatellut, että sieltähän saisi tosi kivaa postattavaa blogiin kaikista niistä ihanista aamiaispaikoista, drinkkibaareista ja piknikeistä Central Parkissa. No joo, olisi saanutkin, mutta kun en vaan millään jaksanut. Ei huvittanut.

Olin edelleen opparista ja kokopäiväduunista ihan rikki, enkä halunnut ottaa edes kameraa mukaan. Halusin vain olla lomalla, irtautua kaikesta kuormittavasta. Blogi oli siinä vaiheessa vikana mielessä. Reissun jälkeen tuli tietty hirvee morkkis, että olisi sittenkin pitänyt kuvata kaikki ne avocado toastit ja pannarisetit. Ihme luuseri.

Kesä koitti. Olin koko kesän töissä, joten vapaa-ajalla halusin nollata ihan täysin. Olla kavereiden kanssa, hengata kotona, urheilla ja nauttia kesästä. Muistan ajatelleeni, että kirjoitan taas blogia, kunhan olen levännyt tarpeeksi.

No, tässä sitä edelleen ollaan, syyskuussa odottamassa ” tarpeeksi levännyttä” oloa. Spoiler: ei sitä oo tulossakaan, idiootti.

Hommahan on tasan niin, että mitä kauemmin edellisestä postauksesta on kulunut, sitä isommaksi ahdistusmöykyksi rinnassa blogin kirjoittaminen on kasvanut. Oon ajatellut, että pitäisi luovuttaa tän kanssa.

Oon monesti miettinytkin, että poistan tän koko paskan. Mutta silti jokin mun pään sisällä haluaa vielä antaa mahdollisuuden. Yrittää tätä. 

Ei tällä yhdellä pieruisella blogilla pitäisi olla näin suurta vaikutusta ja ahdistuksen aihetta. Tää on vaan mun blogi, ja teen tällä ihan mitä haluan. 

Mä nautin kirjoittamisesta, ja haluan kehittyä siinä. Siksi avasin tänään blogin pitkästä aikaa ja aloin kirjoittamaan. Ja aion kirjoittaa jatkossakin.

Sillä loppujen lopuksi mä tiedän, että tää on mulle niin terapeuttista, rentouttavaa, kehittävää ja inspiroivaa tekemistä. Haluan tehdä tästä tavan, miellyttävän rutiinin, jota teen ihan vain mua itseäni varten. Jos luette, niin ihanaa. Jos ette, niin sekin on ihan okei. Ainakin mun äiti lukee, ja se riittää.

Noniin. Voit taputtaa itseäsi olalle, jos jaksoit lukea tän vuodatuksen. Mukavaa sunnuntaita!

 

I’ll be back. Ja tällä kertaa oikeesti. 

T: Jemina