Kuulumisia

l o k a k u u

Posted on
Jemina Eats What

Lokakuu on mun lemppari. Siinä on jotain kutkuttavaa, kaunista ja vähän herkkää.

Oon muuten hyvin tyytyväinen tähän syksyiseen kuvapläjäykseen. Kannatti vääntäytyä sunnuntaina ylös sohvalta kesken intensiivisen Netflix-maratonin ja lähteä löysälle darrakävelylle kameran kanssa ympäri auringossa keimailevaa Eiraa.

 Helsinki on kaunis myös syksyllä, nyt sekin on todistettu.

Uskaltauduin myös itse kameran eteen pitkästä aikaa, mikä tuntui kieltämättä vähän vaikealta. Siinä on vaan jotakin älyttömän epämiellyttävää. Siitä huolimatta pyysin Tommin nappaamaan musta parit kuvat, koska loppujen lopuksi on kuitenkin kiva fiilis, että niitä on olemassa. Joten here I am, muikeasti myhäilemässä keskellä idyllistä syysmaisemaa.

Hymyyn oli ihan aihettakin, sillä viime viikonloppuna juhlittiin mun synttäreitä.

Synttäriviikonloppu oli rento, ihana ja fiilis onnellinen. En jaksanut tänä vuonna järjestää ihmeellisiä juhlia, sillä en halunnut ottaa turhia paineita.

Siksi kutsuin vain muutaman kaverin kylään meille istumaan iltaa ilman sen kummempia suunnitelmia. Juotiin viiniä, pelattiin Late Night Aliasta ja suunnattiin baariin.

Yöllä taksikuski onnitteli, kun kerroin täyttäneeni 24 ja että rakastan Mustaa Härkää. Kyllä, koin tarpeelliseksi tuoda esiin tämän infon. 

(Musta Härkä ei ehkä oo yhtä cool kuin Dynamo, mutta siellä on silti joka kerta ihan sairaan hauskaa!)

Mutta näistä tuli mun mielestä tosi kivoja kuvia! Tosin kaikki mun pärstästä otetut kuvat otettiin edeltävänä päivänä, en oo ihan näin freesin näköinen daami pienessä dagen efterissä.

Kuvaan harvoin mitään ulkona ihan omaksi iloksi, mutta ehkä sittenkin pitäisi. Blogia varten on pääasiassa tullut kuvattua pelkkiä ruokakuvia, koska se on tuntunut siltä omalta jutulta, mutta töiden kautta erilaisia miljöö- ja fiiliskuvauksia on tullut tehtyä nyt enemmän. 

Oon sitä kautta alkanut ehkä vähän rohkaistua kuvaajana. Inhoan omalta mukavuusalueelta poistumista, mutta joka kerta se kannattaa. Ärsyttävää, suorastaan. Mutta niin totta.

Fiilistelkää hei syksyä, se on nyt parhaimmillaan!

T: Jemina

 

Kuvat minusta: Tommi Selander

Kuulumisia

Paska kirjoittaja ja muita kuulumisia

Posted on

Heh. Muistaako kukaan tätä blogia? Joo, en mäkään. 

Viimeisin postaus taitaa olla helmikuulta, vau. Keväällä jätin blogin suosiolla syrjään, sillä kaikki energia ja vapaa-aika oli pakko kohdistaa opparin raivokkaaseen naputtamiseen. Arkipäivät olin töissä, illat ja viikonloput tein opparia. Joo, se oli helvettiä, kiitos kysymästä. 

Lopulta oppari tuli kuin tulikin valmiiksi. Lähdettiin toukokuun alussa Tommin kanssa New Yorkiin valmistujaislahjaksi. Olin ajatellut, että sieltähän saisi tosi kivaa postattavaa blogiin kaikista niistä ihanista aamiaispaikoista, drinkkibaareista ja piknikeistä Central Parkissa. No joo, olisi saanutkin, mutta kun en vaan millään jaksanut. Ei huvittanut.

Olin edelleen opparista ja kokopäiväduunista ihan rikki, enkä halunnut ottaa edes kameraa mukaan. Halusin vain olla lomalla, irtautua kaikesta kuormittavasta. Blogi oli siinä vaiheessa vikana mielessä. Reissun jälkeen tuli tietty hirvee morkkis, että olisi sittenkin pitänyt kuvata kaikki ne avocado toastit ja pannarisetit. Ihme luuseri.

Kesä koitti. Olin koko kesän töissä, joten vapaa-ajalla halusin nollata ihan täysin. Olla kavereiden kanssa, hengata kotona, urheilla ja nauttia kesästä. Muistan ajatelleeni, että kirjoitan taas blogia, kunhan olen levännyt tarpeeksi.

No, tässä sitä edelleen ollaan, syyskuussa odottamassa ” tarpeeksi levännyttä” oloa. Spoiler: ei sitä oo tulossakaan, idiootti.

Hommahan on tasan niin, että mitä kauemmin edellisestä postauksesta on kulunut, sitä isommaksi ahdistusmöykyksi rinnassa blogin kirjoittaminen on kasvanut. Oon ajatellut, että pitäisi luovuttaa tän kanssa.

Oon monesti miettinytkin, että poistan tän koko paskan. Mutta silti jokin mun pään sisällä haluaa vielä antaa mahdollisuuden. Yrittää tätä. 

Ei tällä yhdellä pieruisella blogilla pitäisi olla näin suurta vaikutusta ja ahdistuksen aihetta. Tää on vaan mun blogi, ja teen tällä ihan mitä haluan. 

Mä nautin kirjoittamisesta, ja haluan kehittyä siinä. Siksi avasin tänään blogin pitkästä aikaa ja aloin kirjoittamaan. Ja aion kirjoittaa jatkossakin.

Sillä loppujen lopuksi mä tiedän, että tää on mulle niin terapeuttista, rentouttavaa, kehittävää ja inspiroivaa tekemistä. Haluan tehdä tästä tavan, miellyttävän rutiinin, jota teen ihan vain mua itseäni varten. Jos luette, niin ihanaa. Jos ette, niin sekin on ihan okei. Ainakin mun äiti lukee, ja se riittää.

Noniin. Voit taputtaa itseäsi olalle, jos jaksoit lukea tän vuodatuksen. Mukavaa sunnuntaita!

 

I’ll be back. Ja tällä kertaa oikeesti. 

T: Jemina

Arkiruoka

Täytetyt uunipaprikat

Posted on


Tiedättekö sen, kun jokin ruoka kummittelee takaraivossa monta päivää, ja lopulta on vaan ihan pakko tehdä just sitä ruokaa, jotta pakkomielle helpottaa? No, tällä kertaa se oli juuri täytetyt uunipaprikat.

Täytetyt paprikat ovat kaikessa hienoudessaan juuri sellaista seksikästä arjen pelastaja -ruokaa, jolla ruokkii itsensä ja mahdolliset kanssa-asukit monta päivää putkeen. Meillä syötiin näitä aina kotona asuessani todella usein, mutta eipä ole tullut paljoa paprikoita täyteltyä sitten omilleni muutettuani. Miten ihmeessä olen saattanut unohtaa näin mahtavan arkiruoan olemassaolon ihan tyystin?

Tämä pyhäinhäväistys täytyi korjata asap heti välittömästi ja nytte. Klassikon paluu!


Ah, katsokaa nyt näitä meheviä pulleroita.

Kotopuolella paprikat täytettiin aina jauhelihalla, ja välillä sekaan saattoi päätyä myös suolakurkkusilppua (mikä nyt kuulostaa vähän oudolta kombolta mut ok). Mutta koska nykyään olen tällainen pääasiassa kasviperäinen osa-aika-vegaani ja Tommi extreme-tason suolakurkkujen vihaaja, täytyi täytteitä vähän päivittää. Lopulta paprikoihin sujahti mehevä sekoitus mustapapuja ja Elovenan Muru-kaurajauhista. Toimi ihan täydellisesti jauhelihan korvikkeena, vahva suositus! 

Kylkeen loihdin vielä todella iisin kahden ainesosan sörsselin, joka toi paprikoille mukavasti kosteutta ja mausteisuutta. Tästä satsista tosiaan riitti syötävää sellaiset viisi päivää, mikä oli aika luksusta. On se vaan älyttömän ihanaa, että kotiin tullessa ruoka on valmiina odottamassa ja aamulla voi napata pari paprikaa evääksi töihin. Maailman surkein ruokapreppaaja kiittää.

tätetyt_paprikat_vegaani

Levitä sitä kastiketta baby mmmmhh.

Täytetyt uunipaprikat

noin 6–9 paprikaa (öbaut pellillinen)
1 punasipuli
2 tölkkiä mustapapuja
2 pussia Elovena Muru-kaurajauhista
mausteita oman maun mukaan:
paprikajauhetta
suolaa & pippuria
chipotle chili -jauhetta
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta

Kastike:
srirachaa
1 purkki kaurafraichea

  1. Paista pannulla hetki pilkottua punasipulia ja kaurajauhista. Lisää joukkoon valutetut ja huuhdellut mustapavut ja haluamasi mausteet. Sekoita mössöksi. Lisää tarvittaessa joukkoon loraus öljyä, jotta mössöstä ei jää liian kuivaksi.
  2. Pese paprikat ja leikkaa ne keskeltä puoliksi (kuva). Jos paprika on pieni tai hassun mallinen, kannattaa paprikasta leikata kevyesti ylhäältä “hattu” pois ja käyttää paprika kokonaisena. Tässä on luova askartelu sallittua.
  3. Paprikan puolikkaista kannattaa varovasti repiä siemenet ja osa valkoisesta siemenkodasta pois, mutta varo ettei koko pohja lähde irti siemenkodan mukana. Sitten on kaikki pilalla.
  4. Laita paprikat tiiviisti toisiinsa nojaten joko pellille leivinpaperin päälle. Tai sellaisenaan uunivuokaan, jos paprikat eivät meinaa pysyä pystyssä. Täytä paprikoihin täytettä niin paljon kuin mahtuu.
  5. Kypsennä uunin keskitasolla n. 200 asteessa (itse käytin kiertoilmauuni-asetusta) n. 15–20 minuuttia, kunnes paprikat ovat sopivasti pehmenneet. Töki paprikoitavälillä haarukalla ja tarkista koostumus.
  6. Tee maailman helpoin kastike: yhdistä kaurafraicheen kunnon turaus srirachaa, sekoita ja herkkusoosi on siinä. Et voi epäonnistua, paitsi jos laitat liian vähän srirachaa. Spice it up!

Nonnih, sellane resepti olkaatten hyvät! Jos ei tällä starttaa viikko hyvin niin ei sitten millään. Palataan taas, pus!

-Jemina